Innovaatiopolitiikka
Moon Rise behind the San Gorgonio Pass Wind Farm by Chuck Coker
Tietoa luodaan yhteiskunnassa monissa paikoissa. Yritykset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt luovat ja yhdistelevät tietoa jatkuvasti kaikkialla. Osa tästä tiedosta luo kulttuuria, osa luo keksintöjä ja osa tiedettä. Yhteiskunnan instituutioista ehkä tärkeimpiä tiedon tuottajia ovat yliopistot. Yliopistojen tulee jatkossakin luoda perustutkimuksella pohjaa, jonka päälle muut voivat kerätä uutta tietoa. Mahdollisimman suuri osa yliopistojen tutkimustuloksista tulee jakaa mahdollisimman laajasti ja tiedon tulee olla kaikkien saatavilla ilmaiseksi.
Yliopistojen sisällä tiedon on kuljettava laitos- ja muista rajoista riippumatta. Yliopistoja tulee myös rohkaista muodostamaan verkostoja keskenään ja myös ulkomaisten yliopistojen kanssa. Tiedon salailu ja säilöminen vaikeasti hyödynnettävänä ei ole kenenkään etu. Tutkimuksen avoimuuden ja uudelleen hyödynnettävyyden tulee olla yksi kriteeri tutkimusrahoitusta jaettaessa. Tutkijoiden välisessä yhteistyössä internetin välityksellä tapahtuvia konferensseja on hyvä suosia kustannus- ja ympäristösyistä. Opinnäytteet on lähtökohtaisesti saatettava kaikkien saataville nettiin ja tästä käytännöstä on poikettava vain perustellusta syystä.
Manageristinen ylhäältä alaspäin saneleva malli ei ole hyvää innovaatiopolitiikkaa. Yritysmaailman edelläkävijät ovat jo huomanneet, ettei tietotehdasta kannata järjestää samoin kuin 1900-luvun sinkkiämpäritehdasta. Parhaillaan yliopistot toimivat kuitenkin juuri näin. Tulevaisuudessa yliopistoilla tulee siirtyä vapaaseen hierarkiattomaan ja verkostomaiseen kehitystyöhön. Esimerkiksi Linux syntyi juuri tällaisen kehitystyön tuloksena suurelta osin yliopistoissa.
Yliopistojen tutkimuksen vapaus on taattava tarvittavalla perusrahoituksella. Yritysmaailma ei saa sanella, mitä yliopistossa tutkitaan ja opetetaan.
EDELLINEN: Työn informatisoituminen | Sisällysluettelo | SEURAAVA: Koulutus, esteettömyys ja digitaaliset kuilut