Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry

Kestävä julkinen talous ja kansantalous

 

Tällä sivulla:

Työllisyys ja elinkeinopolitiikka
Verotus
Harmaan talouden kitkeminen
Suhdannepolitiikka

 

Työllisyys ja elinkeinopolitiikka

 

 

Taloudellinen vauraus edellyttää kaikkien yksilöiden kykyjen vapauttamista. Esimerkiksi sukupuoli tai vähävarainen sosiaalinen tausta eivät saa estää yksilön taloudellista menestymistä ja opiskelumahdollisuuksia. Ennakkoluulot, rakenteelliset esteet ja syrjintä jättävät suuren määrän resursseja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kaikkien sukupuolten taitoja jää käyttämättä työmarkkinoilla ennakkoluulojen, rakenteellisten esteiden ja aktiivisen syrjinnän vuoksi.

Sukupuolisyrjintä työelämässä on suurta kansantaloudellista tuhlausta. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan kaikkien työnantajien kesken ja vanhempainvapaajärjestelmä on muutettava tasa-arvoisemmaksi, jotta voidaan vähentää naisiin kohdistuvaa syrjintää työmarkkinoilla. Tasa-arvoisen koulutuksen avulla ihmisille on pyrittävä antamaan sellaiset työmarkkinavalmiudet, että yksilö voi saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Koulutus on ihmisten valtaistamisen ensimmäinen askel.

Korkea työllisyysaste on hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Korkean työllisyyden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa työssä raatamista vaan myös työajan vapaaehtoisen lyhentämisen on oltava helpompaa. Kaiken palkkatyön vastaanottamisen tulee olla taloudellisesti kannattavaa. Kannustinloukkujen purkamiseksi toimeentuloturvassa on siirryttävä perustuloon.

Yrittäjyyden tukeminen on myös tärkeä keino lisätä ihmisten mahdollisuutta hankkia itselleen taloudellisesti itsenäisempi asema, toteuttaa itseään ja rakentaa yhteiskuntaa. Yrittäjyys tulee nähdä kaikille mahdollisena valintana, minkä vuoksi asenteiden yrittäjyyttä kohtaan on muututtava. Oppilaitosten yrittäjyyskasvatuksen lisääminen on yksi tapa tukea yrittäjyyttä. Yrittäjyyskasvatuksessa tulee erityisesti kasvattaa nuoria kohti aikuisuutta lisäämällä oppilaiden oma-aloitteisuutta, itseluottamusta ja optimismia. Tarkoitus ei ole, että kaikista pyrittäisiin tekemään yrittäjiä. Yrittäjyyskasvatuksessa on painotettava myös etiikan ja vastuullisuuden merkitystä liiketoiminnassa.

Yrittäjien sosiaaliturvasta on tehtävä aukottomampaa perustulon avulla. Valtion tulee poistaa yrittämisen esteitä, jotta kilpailu markkinoilla pysyy terveenä ja kuluttajille hyödyllisenä. Aloittavat yrittäjät tarvitsevat myös erillistä tukea, koska heillä ei ole vastaavaa verkostoa kuin kauemmin toimineilla. Uusien yrittäjien palkkaus, etenkin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, tulee olla nykyistä kannattavampaa.

Julkisen vallan tulee tukea vain sellaista toimintaa, joka on kestävän kehityksen mukaista. Saastuttavan tai muuten hyvinvointia vahingoittavan toiminnan tukeminen on lopetettava. Esimerkiksi maataloustuet on sidottava ympäristövastuuseen ja lihan sekä muun päästöjä runsaasti aiheuttavan ruoan tuotantotuet on lopetettava kokonaan. Valtio tukee tällä hetkellä merkittävästi tutkimus- ja kehitystyötä erilaisten järjestelmien avulla.

Tämänkaltainen tuki on tarpeen jatkossakin, mutta se on suunnattava mahdollisimman tarkasti aloille, joilla on merkittävät positiiviset ulkoisvaikutukset, mutta jotka eivät saa kerättyä riittävää rahoitusta yksityisiltä markkinoilta. Ympäristön hyvinvointia ja sosiaalista kestävyyttä tukevaa yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja vajaakuntoisten työllistämistä tukevaa sosiaalista yrittäjyyttä tulee tukea erityisin järjestelmin.

Vaikka lyhyellä aikavälillä Suomen vaihtotase voi olla yli- tai alijäämäinen, pitkällä aikavälillä vaihtotaseen on oltava tasapainossa. On tuettava suomalaista kädentaitoa ja uudenlaista teollisuutta, joka vie korkean jalostusasteen tuotteita ja aineettomia hyödykkeitä. Kunnianhimoisten ja osaamisintensiivisten, kansainvälisille markkinoille tähtäävien yritysten toimintaedellytyksiä on parannettava.

 

Verotus

 

Verotuksen tarkoitus on julkisten menojen rahoitus, ihmisten ja organisaatioiden ohjaaminen,  tuloerojen tasaaminen ja markkinavirheiden korjaaminen. Verotuksen on tehtävä yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi. Tuloerojen pienentäminen ei ole yhtä tärkeää kuin köyhyyden poistaminen, mutta liian suuret tuloerot synnyttävät haitallisia ilmiöitä kuten yhteiskuntaluokkien jakautumista, yhteiskunnallisen yhteenkuuluvaisuuden vähenemistä ja yhteiskunnallista epävakaisuutta.

Verotuksen tulee olla yksinkertaista mahdollisimman selkein säännöin ja harvoin poikkeuksin. Verotus mahdollistaa kulutuksen ohjaamisen tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin kuin kiellot, mutta verotuksen ohjausvaikutusten on oltava läpinäkyviä. Suorat tuet ja selvät erilliset haittaverot ovat läpinäkyvämpi tukimuoto kuin poikkeukset verotuksessa.

Tuloerojen tasaamiseksi tarvitaan efektiivisesti progressiivista palkkatulojen verotusta. Myös luonnollisten henkilöiden pääomatulojen verotus tulee saattaa progressiivisen verotuksen piiriin. Vihreiden perustulomallilla voidaan toteuttaa progressiivinen verotus ja riittävät tulonsiirrot pienituloisille. Verotuksella on ehkäistävä myös suurten omaisuuserojen syntymistä: esimerkiksi perintöä tulee verottaa selkeästi enemmän kuin nykyisin ja selvästi progressiivisesti. Tuloverotuksessa ainoa oikeudenmukainen yksikkö verotukselle on yksilö, joten kaikki muutokset perheverotusta kohti tulee torjua.
 
Asumisen verotus Suomessa lisää varallisuuseroja. Monet pyrkivät siirtymään vuokra-asunnosta omistusasumiseen, koska omassa asunnossa asuminen on halvempaa. Paradoksaalisesti köyhimmillä ei kuitenkaan ole varaa siirtyä halvempaan asumismuotoon, mikä johtuu vuokra-asumisen ja omistusasumisen erilaisesta verotuksesta. Omistusasumista ja vuokralla asumista on kohdeltava verotuksellisesti samoin. Omistusasumisen asuntotuloa on alettava verottaa osana maapohjan kiinteistöveroa. Kiinteistöveron on oltava korkeampi rakentamattomille tonteille, jos niillä on rakentamisoikeutta.

Terveydelle haitallisten aineiden, kuten tupakan, alkoholin sekä lisätyn sokerin ja rasvan, liiallinen kulutus aiheuttaa merkittäviä rasitteita yhteiskunnalle. Tällaisia tuotteita on verotettava niiden aiheuttamien kustannusten ja inhimillisten haittojen mukaan, jolloin säästytään sairaiden syyllistämiseltä ja ohjataan kulutusta terveellisempään suuntaan. Verojen tasoa voidaan korottaa, mutta ei liikaa, sillä pimeiden markkinoiden syntyminen näille tuotteille ei ole toivottava ilmiö.

Ympäristöön liittyvien ulkoisvaikutusten korjaaminen verotuksella on aina ollut tärkeä osa vihreää politiikkaa. Toimiva ja kattava päästökauppajärjestelmä tai hiilidioksidivero ratkaisisivat suuren osan polttavimmista ongelmista, mutta sen toteutumista odotellessa on ohjattava kulutusta ympäristöystävällisempään suuntaan pienemmillä veropoliittisilla toimenpiteillä, kuten kannustamalla matala- ja nollaenergiarakentamiseen ja joukkoliikenteen käyttöön. Verojärjestelmän progression vähentyminen kulutukseen kohdistuvien verojen kasvaessa on huomioitava tulonsiirroin.

Ympäristöverojenkin on pääosin keskityttävä mahdollisimman suoraan haitan verottamiseen. Esimerkiksi autoilua on verotettava polttoaineveron lisäksi tietulleilla, koska autoilun aiheuttama haitta on kaupungeissa suurempi kuin maaseudulla. Autoverolla tulee hillitä autoistumista. Autokantaa on ohjattava ympäristöystävällisempään suuntaan kiristämällä enemmän kuluttavien autojen autoveroa.

Julkisten menojen rahoittamisessa arvonlisäverolla on merkittävä rooli. Yleisestä arvonlisäverokannasta poikkeavien alennusten määrää on vähennettävä, jotta veropohja olisi mahdollisimman laaja ja verokanta alhainen. Arvonlisäveroon ei tule pääosin tehdä poikkeuksia ympäristö- tai terveyssyistä, vaan näihin tavoitteisiin liittyvä vero-ohjaus on toteutettava muilla veroilla.

Useissa veroissa ongelma on kansainvälinen kilpailu. Verokilpailua EU:n sisällä on hillittävä asettamalla minimitasoja tietyille veroille. Osaratkaisu ongelmaan on kiinteän omaisuuden synnyttämiin tuottoihin kohdistuvien verojen, kuten kiinteistöveron, roolin kasvattaminen. Suomen sisällä tapahtuu nykyisin kuntien välistä verokilpailua ja erityisesti kilpailua veronmaksajista, mikä sekin rapauttaa hyvinvointivaltiota ja hajottaa yhdyskuntarakennetta. Alueellisen eriytymisen vähentämiseksi tulee kuntien menoista huomattavasti suurempi osa kattaa laskennallisilla valtionosuuksilla ja kunnallisveron tasoa laskea tuntuvasti. Paikallishallinnolla tulee kuitenkin säilyttää kannuste palveluiden tehokkaasta järjestämisestä.

 

Harmaan talouden kitkeminen

 

 

 

Harmaan talouden vastustaminen on tärkeää oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, hyvinvointipalveluiden rahoituksen varmistamiseksi ja rikollisuuden vähentämiseksi. Huijaava yritys kampittaa reilua yrittäjää ja lisää omalta osaltaan muiden houkutusta siirtyä harmaille markkinoille. Veronkierto rapauttaa hyvinvointipalveluja, mikä merkitsee käytännössä jopa ihmishenkien menetystä. Talousrikosten seurauksia ei saa väheksyä, niistä on langetettava riittävän kovat rangaistukset ja viranomaisille on taattava tarvittavat resurssit harmaan talouden vastaiseen työhön. On myös muistettava, että yksinkertaistamalla verojärjestelmiä ja yhtenäistämällä niitä kansainvälisesti kannustetaan yrityksiä siirtämään resurssejaan verosuunnittelusta tuotantoon.

Ilman ylikansallista valvontaa kansainväliset yritykset voivat tilinpäätöksissään siirtää yhdessä maassa ansaittua tulosta kevyemmän verotuksen maahan. Tätä ehkäistään jo edellyttämällä, että konsernin sisäiset kaupat on hinnoiteltava markkinaehtoisesti, mutta periaatteen toteutumiseksi on lisättävä valvontaa.

Omaisuutta ei saa jatkossakaan piilottaa verottajalta. Pankkisalaisuus ei saa häiritä verottajan toimintaa edes veroparatiiseissa. Vain kansainvälinen yhteistoiminta helpottaa työtä globaalien talousrikollisten pysäyttämisessä.

Rakennussektorilla ja eräillä muilla aloilla ongelma on, että pääurakoitsija hoitaa omat veronsa, mutta aliurakoitsijoiden on helppo kiertää esimerkiksi arvonlisäveroa. Näillä aloilla on otettava käyttöön käänteinen arvonlisävero. Käänteisessä arvonlisäverossa vastuu alv:n maksusta siirtyy pääurakoitsijalle.

 

Suhdannepolitiikka

 

 

Maailmantaloudessa tulee jatkossakin esiintymään suhteellisen lyhyitä ylikuumenemisen ja kriisiytymisen jaksoja. Lyhyellä aikavälillä valtiot voivat tasoittaa laskuja ja hillitä nousuja maltillisesti. Valtioiden tulee harjoittaa aktiivista finanssipolitiikkaa sekä taantuman että nousukauden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden tulee yhtäältä tukea kysyntää vaikeina aikoina ja toisaalta hillitä sitä silloin, kun taloudessa menee hyvin. Aivan liian usein noususuhdanteiden aikana julkista kulutusta lisätään ja veroja alennetaan liikaa.

Hintavakaus eli alhainen ja tasainen inflaatio on pitkällä aikavälillä taloudelle hyödyllistä. Rahapolitiikan on oltava uskottavaa ja pitkäjänteistä. Siksi sitä ei saa tehdä alttiiksi poliittisten irtopisteiden keruulle. Jos korkotasosta päättäminen on täysin poliitikkojen käsissä, nämä saattavat alentaa korkoja nousukaudella suhdanteiden vastaisesti, mikäli uskovat sen tuovan voiton seuraavissa vaaleissa. Politiikan tulee määrittää Euroopan keskuspankin pitkän aikavälin tavoitteet, mutta ei puuttua yksittäisiin korkopäätöksiin, joilla tavoitetta toteutetaan.

EDELLINEN: Talouden säätely | Sisällysluettelo | SEURAAVA: Kuinka perustulo sopii talouspoliittisen ohjelman tavoitteisiin?