Viimeisen 25 vuoden aikana tietotekniikan kehitysvauhti on nopeutunut jatkuvasti. Yli puolitoista vuotta vanhoja koneita pidetään monissa yrityksissä ja kodeissa jo vanhentuneina. Puolitoista vuotta on myös karkeasti se aika, joka tarvitaan tietokoneiden suorittimien nopeuden kaksinkertaistumiseen. Myös uudet ohjelmistot suunnitellaan useimmiten juuri tehokkaimmille markkinoilla oleville koneille. Ja harva tulee

"Elektroniikkajäte on maailman nopeimmin kasvava myrkyllisen jätteen lähde."

Elektroniikan rakentaminen vaatii paljon energiaa ja raaka-aineresursseja. Yhteen tietokoneeseen käytetään yli tuhatta eri materiaalia, joista monet ovat myrkyllisiä. Piirilevyissä käytetään lyijyä ja cadmiumia, monitorien kuvaputkissa lyijyoksideja ja litteiden TFT-näyttöjen valmistuksessa elohopeaa. Energiankulutus puolijohteita valmistavalla laitoksella on samaa luokkaa kuin 60 000 asukkaan kaupungilla. Puhdasta vettä laitos kuluttaa kuudesta kahdeksaan miljoonaa litraa päivässä.

Tietotekniikan nopea vanheneminen yhdistettynä sen valmistamisessa kuluviin resursseihin ja nopeaan globaaliin laajenemiseen on luonut valtavan elektroniikkajäteongelman. Euroopan unionin kansalaisen tuottaman elektronisen jätteen määrä koko eliniän aikana on arvioitu olevan noin kolme tonnia. Elektroniikkajäte on maailman nopeimmin kasvava myrkyllisen jätteen lähde. Se on kasvanut ongelmaksi etenkin kehittyvissä maissa, jonne länsimaat rahtaavat paljon käytöstä poistuneita tietokoneita.

Ongelmaan on vasta viime vuosina alettu kiinnittää huomiota, ja tietoteknologisten laitteiden kierrättämiseen tähtääviä lakeja on alettu säätää. Vielä vuonna 2001 käytöstä poistetuista tietokoneista kierrätettiin alle kymmenen prosenttia, mutta tämän jälkeen monet länsimaat ovat asettaneet lakeja, joiden mukaan elektroniikkajätettä ei saa jättää kaatopaikoille.

Tietotekniikan kierrättämisen tärkein muoto on koneen uudelleenkäyttö. Vanhan tietokoneen voi viedä usein maksutta tai pientä korvausta vastaan kaupungin kierrätyskeskukseen, joka myy toimivat osat eteenpäin konepaketteina. Toinen uudelleenkäytön muoto on tehdä vanhasta tietokoneesta esimerkiksi Linux-palvelin.

Uuden tietokoneen ostamisessa kannattaa käyttää harkintaa. Jos todella tarvitsee uuden ja tehokkaan koneen, on hyvä miettiä, millaisista osista koneen rakentaa, sillä esimerkiksi prosessorien ja näytönohjainten virrankulutuksissa on suuria eroja. Kirjoittaminen ja internetin selailu eivät kuitenkaan yleensä edellytä uutta konetta, vaan esimerkiksi vanha kannettava on usein ekologinen ja myös edullinen vaihtoehto.

"Yhteiskuntaa tarvitaan nyt tekemään tietotekniikasta vihreämpää."

Esimerkiksi tuliterä kannettava Acer Ferrari 3400 kuluttaa puolen vuorokauden aikana lähes kaksi ja puoli kertaa enemmän virtaa kuin muutaman vuoden vanhempi kannettava Mac PowerBook G4 tai HP Omnibook XE2. Pöytätietokone ja näyttö taas kuluttavat lähes järjestään enemmän kuin kannettavat tietokoneet. Energiasyöpön koneen pitäminen aina päällä ilman virransäästötilaa voi vastata yhden kotitalouden sähkökiukaan lämmittämiskuluja vuodessa.

Pelkkä kuluttajatiedon lisääminen tietotekniikasta ei riitä. Esimerkiksi kunnissa on hyvät mahdollisuudet pidentää koneiden ja ohjelmistojen käyttöikää. Kuitenkin niin kauan kun ympäristön pilaaminen on halpaa tai ilmaista, tulemme tuskin näkemään yrityksiä, jotka tekevät helposti korjattavia ja kierrätettäviä laitteistoja. Samoin puuttuvat ohjelmistotalot, jotka tekevät vanhemmillakin koneilla hyvin toimivia ohjelmistoja.

Tietoteknologia ei ole ainakaan vielä lunastanut siihen liitettyjä ympäristötoiveita. Yhteiskuntaa sen sijaan tarvitaan nyt tekemään IT:stä vihreämpää. Tarvitaan lakeja, veroja ja tukia, joilla uusien laitteiden hankkimisesta tehdään epähoukuttelevaa ja vanhojen käyttöiän jatkamisesta kannattavaa.