Puhe kestävästä kehityksestä on johtanut tilanteeseen, jossa mikä tahansa kehitys näyttää olevan tavoittelemisen arvoista. Usein esimerkiksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa kuulee sanottavan, että luonnonvarojen lisääntyvä käyttö, kasvavat hiilidioksidipäästöt, ydinvoiman lisärakentaminen, metsien hakkuut tai yksityisautoilun tukeminen edistävät kestävää kehitystä tai ainakin kestävää talouskasvua.

Kestävän kehityksen puhetapa on tarjonnut hallinnolle mahdollisuuden ottaa ympäristökeskustelu haltuun. Siihen viittaamalla näytetään, että hallinto ottaa vastuun ympäristöasioita. Ympäristöliikettä, joka haastaa ja vaatii ekologista rakennemuutosta, ei enää tarvita.

Kestävä kehitys poisti ympäristöliikkeen kaikkein tärkeimmän elementin, jonka mukaan ympäristökriisi on syy muuttaa yhteiskuntapolitiikan, talouspolitiikan ja tulevaisuuskäsitysten tavoitteita. Kestävä kehitys nykymuodossaan on kestävän talouskasvun takaamista, jossa ekologinen näkökulma on painunut taustalle. Kestävä kehitys on sana sille, että meidän ei tarvitse miettiä talouspolitiikan ja yhteiskuntakehityksen tavoitteita uudestaan, vaan voimme ajaa samoja asioita kuin aiemminkin eli maksimaalista taloudellista kasvua, hyvinvoinnin lisäämistä ja talouden vapauttamista. Yksinkertaisesti voidaan siis tuudittautua siihen, että kaikki hyvä on mahdollista saada kerralla.

Ympäristöliikkeen tehtävänä on kuitenkin haastaa vallitsevat rakenteet ja tuoda keskusteluun uusia käsitteitä. Ensimmäinen askel voisi olla vaihtoehtoiset puhetavat. Ehdotan, että kestävän kehityksen käsitteen käyttö lopetetaan ympäristöliikkeen puheessa. Tilalle tarvitaan jotain muuta. Uutena visiona voisi olla kohtuullinen elämäntapa, yhden pallon politiikka ja globaalisti oikeudenmukainen maailma, jossa demokratialle on vallattu se tila, jonka raha on siltä riistänyt.