Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry

Johdanto

Maailmamme rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Siksi opiskelun ja koulutuksen entisestäänkin suuri merkitys sekä yksilölle että yhteiskunnalle kasvaa. Hyvä koulutusjärjestelmä parantaa jokaisen mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä. Se luo tilaa pohdinnalle ja uusille ajatuksille. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulutus on elinehto yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle.

Opiskelipa 15- tai 50-vuotiaana, opiskelu on itsessään tärkeä kokemus ihmiselle. Se lisää henkilökohtaista autonomiaa ja avaa uusia horisontteja. Opiskelija kehittyy ja muuttuu aina, odottamattominkin tavoin. Parhaimmillaan opiskelu ja oppiminen kulkevat ihmisen mukana kauan koulutuksen päättymisen jälkeenkin.

Tähän opiskelijapoliittiseen ohjelmaan on koottu tavoitteita ja keinoja, joita hyvä opiskelu ja koulutus edellyttävät toisella ja korkea-asteella. Ne pohjaavat sivistykseen, yhdenvertaisuuteen, ympäristövastuuseen ja aitoon demokratiaan.

 

1. Opiskelun puitteet kuntoon

 

Jos opiskelun edellytykset ja opiskelijan elämän peruskivet eivät ole kohdallaan, ei opiskelusta tule mitään. Ongelmiin pitää puuttua ajoissa, muuten ne vaikeutuvat entisestään. Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Kun opiskelija voi hyvin, opintoajat eivät veny turhaan ja oppimistulokset ovat hyviä.

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä toimintatapoja tarvitaan sekä opintoihin hakeutumisessa että oppilaitoksissa.

Toimeentulo kuuluu kaikille

Perustuslaissa taattu oikeus toimeentuloon kuuluu opiskelijoille yhtä paljon kuin kaikille muillekin. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo-ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa.

Lainapainotteinen tuki asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan paitsi keskenään, myös kaikkiin muihin edunsaajaryhmiin nähden. Lainan ottaminen on aina riski, sillä yhä harvemmalla alalla voi odottaa saavansa opintojen päätteeksi varman ja vakituisen työpaikan. Opintorahan on oltava muiden perusetuuksien tasolla ja kaikki opintotuen elementit on sidottava indeksiin.

Opiskelijat ansaitsevat samat perusoikeudet sosiaaliturvaan, esimerkiksi toimeentulotukeen, jotka kuuluvat muillekin. Toisen asteen opiskelijoiden tulee olla oikeutettuja riittävään opintotukeen iästä ja vanhempien tuloista riippumatta.

Opiskelijat eivät ole samasta muotista. Erityisryhmien jääminen väliinputoajiksi on estettävä. Perheen perustaminen ei saa heikentää opiskelijoiden toimeentuloa. Perheelliset opiskelijat kaipaavat esimerkiksi opintorahan lisäosalla toteutettavaa tukea ja joustavia päivähoitopalveluita. Siirtymien sairauspäivärahan ja opintotuen välillä tulee sujua nopeasti ja vaivattomasti. Sairauspäivärahakaudella on oltava oikeusopiskeluun.

Opiskelijoiden asumista on tuettava ympärivuotisesti riippumatta opintosuorituksista. Asumisen tukea on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava. Uudistaminen ei saa kuitenkaan heikentää opiskelijoiden asemaa.

Tarveharkintaisten etuuksien vajavaisessa maailmassa elettäessä opintotuen tulorajat puolustavat paikkaansa. Niiden täytyy kuitenkin seurata ansiotason kehitystä. Palautettavan tuen takaisinmaksuaika on ulotettava seuraavan vuoden heinäkuuhun, ja takaisinperinnässä siihen lisättävää korotusta on kohtuullistettava. Tukikuukausien takaisinperintä tulee aloittaa tukisummaltaan pienimmästä kuukaudesta.

Jatko-opiskelijoiden asema tulee määrittää selkeästi opiskelijaksi, työttömäksi tai työssä käyväksi. Opiskelijastatuksella jatko-opiskelevan tulee olla oikeutettu vastaaviin opintososiaalisiin etuisuuksiin kuin perustutkinto-opiskelijan. Työttömän opiskelua ei tule estää taloudellisten tukimuotojen menettämiseen vedoten. Apurahaa saavien sosiaali- ja eläketurvan on oltava riittävä.

Asiallista opiskelija-asumista

Kaikki hyötyvät, jos opiskelija voi asua lähellä oppilaitostaan tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä siitä. Joukkoliikenteen täytyy toimia hyvin myös opiskelupaikkakunnalle ja sieltä pois. Sosiaalista asuntotuotantoa on tuettava julkisesti enemmän, jotta edullisia opiskelija-asuntoja on tarjolla riittävästi. Asunnot on syytä sijoittaa niin, että kaikilla alueilla asuu monenlaisia ihmisiä.

Kaikkia asuntotyyppejä keskustayksiöistä lähiösoluihin ja perheasunnoista kimppakämppiin tarvitaan. Perheasuntoja jaettaessa on otettava huomioon perhemuotojen moninaisuus. Omaehtoisesti perustettujen asumisyhteisöjen syntyä ja toimintaa tulee tukea. Kaikista uusista opiskelija-asunnoista on rakennettava esteettömiä. Rakentamisessa avainkäsitteitä ovat energiatehokkuus ja ekologisuus ylipäänsä. Uudet opiskelija-asunnot tuleekin rakentaa matalaenergia- tai passiivitaloihin. Kaikissa opiskelija-asunnoissa on siirryttävä vihreään sähköön. Ennen kuin siirtymä on toteutettu, asukkailla on oltava mahdollisuus valita vihreä sähkö. Sähköstä ja vedestä on maksettava kulutuksen mukaan ja asuntoihin sisälle on asennettava veden- ja sähkönkulutusta osoittavat mittarit.

Kunnan tulee nähdä opiskelijat voimavarana ja satsauksena sen omaan tulevaisuuteen. Viihtyäkseen paikkakunnalla opiskelijat tarvitsevat toimivia palveluja, avointa ja moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä sekä kulttuuritarjontaa.

Henkisen ja fyysisen terveyden monta puolta

Opiskelijoiden terveydenhuoltoa kehitettäessä katse on käännettävä koko julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Sen resursseja on lisättävä niin, että apua todella riittää kaikille. Kuntien on otettava kansanterveyslain mukainen vastuu opiskelijoiden terveydenhuollosta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita, mutta myös yliopisto-opiskelijoista huolehtiva Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) tarvitsee lisää julkista rahoitusta. Ammattikorkeakoulujen opiskeluterveydenhuollon rahoitus on kanavoitava oppilaitosten kautta. Terveydenhoitoa täytyy aina voida saada ongelmattomasti ja keskitetysti opiskelupaikkakunnalla.

Toisella asteella opiskelijahuolto on toteutettava koordinoidusti yhteistyössä koulupsykologien, -kuraattorien ja opinto-ohjaajien kesken. Näitä opiskelijahuollon työntekijöitä on oltava kaikkialla riittävästi suhteessa opiskelijamäärään. Opiskelun alussa toteutettu mahdollisimman laaja terveyskartoitus kaikilla opintoasteilla estäisi tarvitsijoiden luiskahtamisen avun ulottumattomiin. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy vähentävät inhimillistä kärsimystä huomattavasti. Opiskelijoiden mielenterveysongelmien jatkuva kasvu on pysäytettävä varaamalla vihdoin riittävästi resursseja mielenterveyspalveluihin.

Jokaisen henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Opiskelu ei ole vain luennoilla ja tenteissä istumista vaan ennen kaikkea ajattelemista. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa, haahuilua ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Tiukasti rajatusta ja paineita luovasta putkiopiskelusta on vain harvoin hyviä seurauksia.

Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia. Opiskelijalounas on monille päivän tärkein ateria. Sen laatuun, ravitsevuuteen ja ruokavalioiden monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Kunnon opiskelijaravintola tarjoaa lähellä tuotettua luomuruokaa ja päivittäin laadukkaan kasvisvaihtoehdon. Oppilaitoksissa tulee olla viikoittainen kasvisruokapäivä. Kasvissyöntiä ja veganismia ei pidä joutua millään koulutusasteella perustelemaan. Kelan ateriatuen tulee noudattaa ateriatuetun ruoan enimmäishinnan nousua.

Hyvä yleiskunto auttaa opiskelijoita pärjäämään arjessa ja pysymään terveinä. Opiskelijan saatavilla on oltava toimivat, monipuoliset ja kohtuuhintaiset liikuntapalvelut. Oppilaitosten on varmistettava opiskeluympäristöjen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus sekä esteettömyys.

Hyvinvoinnin merkittävimpiä peruskiviä on, että jokainen opiskelija tuntee itsensä yhteisön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, etnisestä taustasta, iästä, vammasta tai vakaumuksesta. Kaikenlaisten opiskelijoiden ja oppilaiden on toimittava samoissa luokissa ja ryhmissä jo peruskoulusta asti, mieluummin jo päivähoidossa.

Opetusmateriaalien pitää olla yhdenvertaisuutta edistäviä, sukupuolisensitiivisiä ja uskonnollisesti vakauksettomia. Opetus- ja kasvatusalan koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmaan pitää sisällyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus. Myös opiskelijaterveydenhuollossa on kiinnitettävä huomiota kaikkien opiskelijoiden asiantuntevaan ja hyvään kohteluun riippumatta esimerkiksi parisuhdemuodosta tai etnisestä taustasta.

Eritaustaisten opiskelijoiden sosiaalista kanssakäymistä edistävät yhteiset vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Olipa kyseessä luontokerho tai bileet, mukava yhdessäolo on pääasia. Kuten muillakin elämän saroilla, myös opiskelijajärjestöjen ja muiden vapaa-ajan toimintojen järjestäjien on huomioitava osallistujien erilaisuus - liittyipä se sitten kansainväliseen taustaan, liikuntavammaisuuteen tai absolutismiin.

 

2. Opiskelija koulutuspolitiikan keskipisteeksi

 

Kvartaalitalouden ajatusmallit eivät sovi koulutuspolitiikkaan. Koulutuspoliittiset uudistukset tulee tehdä pitkäjänteisesti ja opiskelijat huomioiden. Uudistusten lähtökohtana ei saa olla koulutusjärjestelmän muuttaminen liike-elämää palvelevaksi innovaatiotehtaaksi. Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista. Yliopistoissa opiskelijat on valittava suorittamaan maisterin tasoista tutkintoa.

Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on säilytettävä, sillä se palvelee hyvin eri lailla suuntautuneiden ihmisten tarpeita. Linjarajat ylittävää yhteistyötä on kuitenkin lisättävä, sillä monilla aloilla rajanveto on teennäistä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakoulututkintojen ja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoille.

Koulujen kansainvälistymiskehitystä on tuettava. Lukukausimaksut tai suomalaisen järjestelmän markkinointi ulkomaille eivät kuitenkaan ole toimivia välineitä vaan ratkaisut löytyvät integraatiosta, ulkomaalaisystävällisestä ilmapiiristä ja tasavertaisista työllistymismahdollisuuksista. Suomessa opiskelevat ulkomaiset opiskelijat on asemastaan riippumatta liitettävä täysivaltaiseksi osaksi opiskelijayhteisöä.

Opiskelijoiden liikkuvuutta on parannettava esimerkiksi kehittämällä sekä Suomeen että maailmalle suuntautuvaa opiskelijavaihtoa ja parantamalla eri oppilaitoksissa suoritettujen opintojen yhteensovittamista.

Demokratiaa oppilaitoksiin

Toisen asteen oppilaskuntien, ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien vaikutusvaltainen ja aktiivinen toiminta on oleellista demokratian toteutumiselle oppilaitoksissa. Oppilaskunnista ei saa tehdä hiekkalaatikkoja leikkidemokratialle vaan niille on annettava todellista valtaa opiskelijoita koskevissa asioissa. Opiskelija- ja ylioppilaskuntien valtaa ei tule karsia hallintouudistusten yhteydessä. Opiskelijajäsenet kuuluvat tasavertaisesti kaikkien ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hallintoon.

Lailla on säädetty toisen asteen opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen kehittämiseen tuetusti sekä koulutuksen järjestäjälle velvollisuus kuulla opiskelijoita opiskelijoihin olennaisesti vaikuttavassa päätöksenteossa. Erityisesti suurten yksikköjen ammatillisessa koulutuksessa, mutta myöskin lukioissa, lain henki ei toteudu. Lain antamia oikeuksia ja sen asettamia velvollisuuksia tulee selventää, jotta lain tulkinta olisi yhtenäistä kaikissa oppilaitoksissa ja jotta oppilaskuntien vaikutusmahdollisuudet olisivat todellisia. Oppilaskuntien juridinen asema on selkeytettävä esimerkiksi muuttamalla ne tuetusti rekisteröidyiksi yhdistyksiksi.

Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys takaa parhaiten opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa. Jotta opiskelijakunnilla on mahdollisuus hoitaa lakisääteiset tehtävänsä, tulee myös niillä olla automaatiojäsenyys. Automaatiojäsenyyden avulla opiskelijan ääni saadaan kuuluviin. Siksi se on erinomainen keino demokratian toteuttamiseksi ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Oppilaskuntien, opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa.

Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon tulee olla kaikkien oppilaitosten toiminnan lähtökohtana. Kaikkien oppilaitosten pitää laatia tasa-arvosuunnitelma ja kaikki syrjintäperusteet kattava yhdenvertaisuussuunnitelma, jotka koskevat oppilaitoksen työntekijöiden lisäksi myös oppilaita tai opiskelijoita. Korkeakouluissa tulee siirtyä anonyymin tenttimisen käytäntöön, jotta yhdenvertaisuus lisääntyy.

Maksuttomuus tasa-arvon turvaajana

Koulutus ei ole tuote eikä opiskelija asiakas. Kaikille maksuton koulutus takaa parhaiten osaamisen riittävyyden ja uusien oivallusten synnyn jatkossakin. Maksuttomuus takaa myös koulutuksen tasa-arvoisuuden. Oikeus maksuttomaan koulutukseen kaikilla asteilla on turvattava kirjaamalla se perustuslakiin. Ylioppilaskirjoitusten sekä pakollisten oppikirjojen ja työvälineiden kustannukset on siirrettävä opiskelijalta valtiolle, jotta kaikki opiskelijat olisivat samalla viivalla varallisuudesta riippumatta. Oppikirjojen kierrättämisen on oltava aidosti mahdollista. Myös pääsykokeisiin valmistautumisvaiheen taloudellisen toimeentulon ongelmiin tulee kiinnittää huomiota.

Tilauskoulutus ja lukukausimaksukokeilut romuttavat korkeakoulutuksen maksuttomuutta. Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta. Mahdollisen saadun lisärahan on näyttävä perusopetuksen laadun parantumisena. Opetuksen vaatimusten tulee olla vastaavia kuin muussa opetuksessa, ja kaiken opetuksen tulee olla avointa kaikille. Kokeiluun on liitettävä stipendijärjestelmä pahimpien tasa-arvo-ongelmien poistamiseksi. Muut kuin valtiolliset tahot tilauskoulutuksen tilaajina ovat ongelmallisia, sillä niiden kautta yksilön on mahdollista ostaa koulutusta.

Lukukausimaksukokeilu EU/ETA -maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulee toteuttaa siten, että kokeilulla on selkeät ja avoimet tavoitteet ja arviointikriteerit. Kokeilun on oltava riittävän monialainen, jotta tulokset eivät ole vääristyneitä. Kokeilun päätyttyä sen onnistumisen arviointi on suoritettava puolueettomasti noudattaen ennalta määrättyjä kriteereitä. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa.

Opinto-ohjausta kaikille

Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta. Opinto-ohjauksen resursseja on lisättävä läpi koko koulupolun peruskoulusta aina korkeimman asteen opetukseen ja ohjausta antavan henkilöstön pätevyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuntien tulee huolehtia vähintään lain vaatimukset täyttävän opinto-ohjauksen järjestämisestä lukioissa. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on määriteltävä taho, joka ottaa vastuun opintojen siltaamisesta opintoasteelta toiselle. Alle 25-vuotiaiden työttömyysetuuksien sitominen ammatti- tai ammattikorkeakoulutukseen niin kutsutulla pakkohaulla edustaa jatko-opintoihin ohjausta huonoimmillaan ja on lopetettava.

Lukiossa opinto-ohjauksen pitää antaa opiskelijalle valmiudet oman alan valinnalle. Puutteellisen ohjauksen seurauksena lukemattomat nuoret päätyvät opiskelemaan itselleen väärää alaa. Lukion opinto-ohjauksen antamien tietojen tulee vastata jatkokoulutuksen todellisuutta.

Korkeakoulutuksessa opinto-ohjauksella autetaan opiskelijaa löytämään itselleen sopiva tutkinnon sisältö ja tuetaan opiskelijaa silloin, kun opiskelu tuntuu vaikealta. Opiskelujen pitkittyminen ei saa johtua tiedon puutteen takia tehdyistä vääristä valinnoista. Toisaalta opiskelijaa tulee kannustaa myös erilaisten opintojen yhdistämiseen opiskelijan niin halutessa, vaikka se pitkittäisikin opiskeluaikaa.

Tietoteknisten ratkaisujen merkittävä rooli opintojen ohjauksessa on tunnustettava. Opintoja helpottavia järjestelmiä on kehitettävä oppilaitosten yhteistyöllä ja avoimen lähdekoodin pohjalta.

Koulutuksella töitä

Peruskoulutus ei nykyisellään riitä työllistymiseen. Siksi jokaiselle on annettava subjektiivinen oikeus peruskoulun jälkeiseen opiskelupaikkaan. Siten estetään niiden syrjäytymistä, jotka haluavat opiskella, vaikka keskiarvo peruskoulutuksesta olisikin heikko.

Ammatillista koulutusta tulee monipuolistaa niin, että eri tavoilla oppivat ja vaihtelevalla peruskoulumenestyksellä ammatilliseen koulutukseen tulevat löytävät itselleen sopivan tavan opiskella ammattiin. Kuntien pitää nykyistä rohkeammin kokeilla vaihtoehtoisia koulutusmalleja, kuten työpajatoimintaa tai oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja laajentaa yhteistyönä seudun järjestöjen ja yritysten välillä.

Työharjoittelun ei pitäisi tarkoittaa ilmaista työpanosta vaan siitä on saatava asianmukainen vastine. Työharjoitteluun liittyy nykyään kaikilla koulutusasteilla ongelmia. Monilla aloilla siitä ei saa palkkaa, vaikka sen aikana on huomattavasti vähemmän aikaa tehdä muuta työtä. Usein harjoittelija joutuu maksamaan matkansa harjoittelupaikkaan ja ruokailunsa siellä itse. Työtehtävät eivät aina vastaa harjoittelun tavoitteita. Nämä ongelmat on korjattava, jotta harjoittelusta olisi oikeasti hyötyä. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa ollenkaan.

Yliopistoissakin oman alan työkokemus opintojen aikana on useimmiten hyväksi. Se auttaa opiskeluun motivoitumisessa, opintojen suuntaamisessa ja työllistymisessä opintojen jälkeen. Työnantajat eivät voi kuitenkaan odottaa vastavalmistuneiden olevan valmiita työntekijöitä. Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti, joten niihin vastataan parhaiten mahdollistamalla laaja ja monipuolinen opiskelu. Työnantajien tulee kannustaa opiskelijoita suorittamaan tutkintonsa loppuun.

Uudistuva yliopisto

Yliopistojen julkista perusrahoitusta on lisättävä ja rahoituksen on oltava demokraattista, tasa-arvoista ja laatuun perustuvaa. Perusrahoitus kuuluu valtion tehtäviin. Rahoituksen määrä ei saa olla riippuvaista yliopiston oikeushenkilö- tai hallintomuodosta. Kaikkien yliopistojen vakavaraisuus on turvattava tasa-arvoisesti. Yksityisen rahoituksen lisääminen ei ole realistinen, eikä tasa-arvoinen ratkaisu yliopistojen rahoitusongelmiin. Yliopistoja ei saa tehdä riippuvaisiksi yksityisestä rahoituksesta. Tieteen ja taiteen riippumattomuuden sekä vahvan asiantuntemuksen säilyttäminen on elintärkeää myös yksityisen rahoituksen kanssa toimittaessa. Yksityistä rahaa houkuttelemattomien ja taloudellisesti tuottamattomien tutkimusalojen rahoitus on turvattava.

Yliopistojen ei pidä unohtaa tehtäviään yhteiskunnallisina tekijöinä. Isänmaan palvelemisen tehtävä sitä vastoin on reliikki viime vuosituhannelta. Yliopistot tulee nähdä globaaleina, kansainvälisinä vaikuttajina, ei nurkkapatrioottisina tiede- ja maisteritehtaina.