Lausunto SYL:n opintotukimuistiosta
06.05.2009
Vastikkeeton perustulo opiskelijoiden tavoitteeksi
Cash Money by Jeremy Rock
Pikaiset parannukset nykyjärjestelmään
Opintotuki ja sairauspäiväraha
Opintotuen taso
Toisen asteen opiskelijat
Asumisen tukeminen
Nuoret ja nuoret perheet
Perustulon hyviä puolia
Vastikkeettomuuden lisääminen
Byrokratian vähentyminen
Kannustavuus
Aukkojen poistuminen
Joustavuus ja henkilökohtaisuus
Lopuksi kommentteja erilaisista opintotuen malleista
Vastikkeeton perustulo opiskelijoiden tavoitteeksi
Opiskelijoiden kannalta siirtyminen perustuloon on paras ratkaisu sosiaaliturvaa uudistettaessa. Askeleena kohti täyttä perustuloa kannatamme Vihreiden esittämää osittaista perustuloa, jossa perustulon päälle olisi mahdollista saada erilaisia etuuksia, kuten asumistukea ja lapsilisää. Osittaisen perustulon tulee olla sen suuruinen, että muutamilla lisäetuuksilla täydennettynä sillä voi elää. Opintotuki muodostuisi tällöin perustulon kaltaisesta opintorahasta, jonka lisäksi voisi saada lisätukea esimerkiksi asumiseen ja lasten huoltamiseen.
Rajatut opintotukikuukaudet ja opintojen edistymisen seuranta aiheuttavat turhia paineta opiskelijoille, jotka vielä hakevat suuntaa opinnoillensa. Opiskelun mahdollistavat etuudet tuleekin nähdä ensisijaisesti sosiaaliturvana - ei koulutuspolitiikan välineenä. Jos pitkät opiskeluajat nähdään ongelmana, niihin tulee puuttua parantamalla opinto-ohjauksen resursseja ja opiskelijoiden tukipalveluja. Kesken jääneet opinnot, hidastunut opiskelutahti työnteon takia tai stressi tulevasta toimeentulosta eivät palvele koulutuspoliittisia päämääriä.
Sosiaaliturvan on mahdollistettava opiskelijoille myös loma. Nykyisessä järjestelmässä opiskelijat joutuvat tekemään kesäisin töitä tai opiskelemaan saadakseen kesätukea, joten useimmat opiskelijat eivät pidä käytännössä päivääkään lomaa opiskeluvuosiensa aikana. Elääkseen tasapainoista elämää ja voidakseen opiskella täysipainoisesti myös opiskelijoiden tulee voida viettää lomaa.
Pikaiset parannukset nykyjärjestelmään
Opintotuki ja sairauspäiväraha
Opiskelijan sairastaessa lähtökohtana tulee olla, että sosiaaliturva tukee opiskelijan tervehtymistä. Nykyinen järjestelmä, jossa opiskelija joutuu lakkauttamaan opintotukensa ennen kuin sairauspäivärahaa voi hakea, on kestämätön. Järjestelmä tulee muuttaa niin, että opiskelija voi nostaa opintotukea myös sairastaessaan. Opintotuen vastikkeellisuus ja opintotukikuukausien kuluminen poistuu opiskelijan toimittaessa lääkärin lausunnon opintotukitoimistoon. Tällä järjestelyllä opiskelijan toimeentulo on taattu sairastaessakin. Järjestelmä on jo käytössä muissa Pohjoismaissa.
Opiskelijalla tulee myös olla mahdollisuus siirtyä ilman katkoksia opintotuelta perinteiselle sairauspäivärahalle, joten opintotuen nostaminen ei saa estää sairauspäivärahan hakemista. Toisin kuin nykyjärjestelmässä, sairauspäivärahan määrää laskettaessa opiskelijan tuloksi tulee laskea sekä työtulot sekä opintotuki, sillä opiskelijan toimeentulo koostuu vain harvoin ainoastaan opintotuesta. Opiskelijan sairauspäivärahan suuruus tulee olla vähintään samalla tasolla kuin muilla edun saajilla.
Sairaalla opiskelijalla tulee olla mahdollisuus myös suorittaa opintoja. Osallistuminen esimerkiksi luennolle tai tentin suorittaminen helpottaa opiskelijan paluuta arkeen sairausjakson jälkeen ja näin vaikuttaa positiivisesti opiskelijan terveyteen.
Opintotuen taso
Opintotuen taso tulee nostaa samalle tasolle kuin muut minimietuudet. Nykyinen tilanne, jossa opintotuen taso ilman opintolainaa on selkeästi muita sosiaalietuuksia heikompi, on kestämätön. Opintorahan ja asumislisän enimmäismäärään tarvitaankin reilu korotus, ja opintotuen tason tulee seurata yleistä hintakehitystä eli se on sidottava muiden etuuksien tapaan indeksiin. Erityisen tärkeää tämä on ateriatuen kohdalla, jota tulee nostaa samaan aikaan ateriatuen enimmäismäärän kanssa. Opintorahan ja asumislisän on riitettävä peruselämiseen, eikä opintolainan nostamista voida pitää edellytyksenä perustarpeiden täyttämiseen.
Toisen asteen opiskelijat
Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on liian matala. Ensimmäisinä askelina tulee poistaa vanhempien tulojen vaikutus alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotukeen poistaa ja nostaa 17-vuotiaiden opintoraha 18-19-vuotiaiden tasolle.
Asumisen tukeminen
Yksi yhtenäinen asumistukijärjestelmä on opiskelijan kannalta paras. Tämä yksinkertaistaa esimerkiksi opiskelijaperheiden ja sairauspäivärahalla elävien tukiviidakkoa. Opiskelijoita ei tule kuitenkaan siirtää nykyisen yleisen asumistuen piiriin ennen kuin sitä on uudistettu voimakkaasti. Hyvän asumistukijärjestelmän ominaisuuksia ovat tuen riittävä taso, nykyistä suuremmat tulorajat ja mahdollisimman yksinkertainen järjestelmä eli mahdollisimman vähän tuen tasoon vaikuttavia elementtejä. Asumisen tuen on oltava subjektiivinen - siihen ei saa vaikuttaa puolison tai vanhempien tulot. Asumisen tukimuotoja yhdistettäessä nykyinen asumisen tukitaso ei saa tippua, sillä nykyiselläänkään opintoraha ja asumislisä eivät riitä kattamaan täysipäiväisen opiskelun kustannuksia. Kotona asuvien opiskelijoiden opintorahan taso ei saa olla heikompi kuin itsenäisesti asuvilla.
Nuoret ja nuoret perheet
Myös opiskelevien perheiden kannalta perustulo on selkein sosiaaliturvan muoto. Nykyisessä järjestelmässä vanhempainpäiväraha on sidoksissa tuloihin ja kannustaa siten siirtämään perheen perustamisen vasta opiskelun jälkeiseen aikaan. Moni lykkää lasten hankkimista vain koska opiskeluaikana siihen ei koeta olevan taloudellisia edellytyksiä. Kannatamme sosiaaliturvaa, joka mahdollistaa lasten hankkimisen elämäntilanteesta riippumatta. Perustulo luo samanlaisen toimeentulon pohjan kaikille perheille. Opintotuen lapsikorotus on ensimmäinen askel, jolla opiskelijaperheitä tulee tukea. Opiskelijaperheiden asumisen tuki tulee olla samalla tasolla kuin muiden opiskelijoiden.
Perustulon hyviä puolia
Paras sosiaaliturvan muoto on jokaiselle vastikkeetta maksettava perustulo. Perustulo mahdollistaa tilanteen, jossa kaikki työn vastaanottaminen on taloudellisesti kannattavaa, mutta ei koskaan pakollista, eikä työtä koskaan joudu tekemään millä ehdoilla hyvänsä. Perustulo huomioi sen rikkauden, jota ihmiset jatkuvasti tuottavat riippumatta siitä, ovatko he töissä, vapaa-ajalla tai jossain näiden välissä. Nykyjärjestelmä luokittelee ihmiset erillisiin laatikoihin, joiden välillä siirtyminen aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja vie etuuksia hakevien voimia. Perustulojärjestelmässä on nykyjärjestelmää helpompi olla työssäkäyvä opiskelija, opiskeleva vanhempi tai pikku hiljaa kuntoutuva sairaslomalainen.
Vastikkeettomuuden lisääminen
Sosiaaliturvan lähtökohtana tulee olla, että yksilö on oman elämänsä paras asiantuntija. Esimerkiksi työttömien pakottaminen työllistymiskursseille ja toimeentulotukiasiakkaan tiliotteiden seuranta on lopetettava holhoavana käytäntönä. Työvoimahallinnon resursseja tulee kohdentaa työvoimaneuvontaan ja sosiaalityöhön. Perustulon ajatukseen sisältyy vastikkeettomuus eli sosiaaliturva kuuluu kaikille ilman velvoitetta tehdä töitä, käydä kurssilla tai avata taloudenpitoansa ulkopuolisille.
Byrokratian vähentyminen
Perustulon etu on sen yksinkertaisuus. Perustulo tulee samansuuruisena kaikille eikä ihmisen tarvitse tarpoa lomakkeiden loputtomassa suossa saadakseen itselleen kuuluvat etuudet. Nykyinen tukijärjestelmä on monimutkainen ja siinä on liian paljon vaihtelevia käytäntöjä ja kuntakohtaisia eroja. Järjestelmä on niin hankala, etteivät kaikki tukeen oikeutetut nosta tukea, koska eivät selviydy hakuprosesseista. Lukuisten, monimutkaisten lomakkeiden täyttäminen ja omien oikeuksien puolesta taisteleminen on liikaa vaadittu etenkin silloin, kun ihminen kärsii masennuksesta tai uupumuksesta tai on muuten vaikeassa elämäntilanteessa. Perustulo vähentää byrokratiaa ja vapauttaa sosiaalityöntekijöiden aikaa ihmisen neuvomiseen ja auttamiseen.
Kannustavuus
Nykyjärjestelmä ei kannusta aktiivisuuteen. Se on on-off-malli: olet joko työssäkäyvä, sairas, työtön, tutkija, opiskelija, koti-isä tai kotiäiti. Eri roolien yhdistäminen on lähes mahdotonta. Pienetkin tulot vähentävät etuuksia reippaasti, jolloin esimerkiksi työttömän ei monesti ole taloudellisesti kannattavaa ottaa vastaan osa-aikatyötä. Myös vanhemmuuden, opiskelun ja sairasloman yhdistäminen työntekoon ja eri etuuksiin on monimutkaista. Perustulo poistaa tämän ongelman. Koska perustulo ei riipu ihmisen työtuloista, kasvattaa kaikki työssäkäynti ansioita ja on siten taloudellisesti kannattavaa.
Aukkojen poistuminen
Perustulo paikkaa nykyisen järjestelmän heikkouksia. Nykyistä tukijärjestelmää on rakennettu - ja valitettavasti myös purettu - vuosikymmenten saatossa, eikä se enää ole aukoton. On tilanteita, joissa ihminen jää ilman tukea tai tukien väliseen tilaan. Sairastunut opiskelija on tästä hyvä esimerkki. Opiskelija joutuu katkaisemaan opintotuen ennen kuin voi hakea sairauspäivärahaa. Näin opiskelija joutuu olemaan kokonaan ilman tukia sairauspäivärahahakemuksen käsittelyyn kuluvan ajan. Perustulo ratkaisee tällaiset ongelmat: kun perimmäinen tuki on sama, ei ihminen jää ilman toimeentuloa olosuhteiden muuttuessa.
Joustavuus ja henkilökohtaisuus
Perustulo mahdollistaa elämäntilanteiden muuttumisen nykyistä järjestelmää paremmin. Perustulon avulla ihmisen on helpompi selviytyä äkillisistä muutoksista, kuten sairastumisesta. Myös tulevaisuuden suunnittelu on helpompaa, kun tietää, että perustoimeentulo on turvattu. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten statukset eivät ole pysyviä – tänään opiskelija saattaa huomenna olla työntekijä, freelancer tai tutkija. Nykyjärjestelmässä tällaiset muutokset ovat hankalia, kun eri elämäntilanteille on eri etuudet. Perustulo mahdollistaisi joustavan siirtymisen elämäntilanteesta toiseen.
Lopuksi kommentteja erilaisista opintotuen malleista
ViNO ei kannata yhtäkään SYL:n esittämistä opintotukimalleista. Niihin kaikkiin liittyy suuria ongelmia, joita SYL on jo muistiossaan listannut. Opintotuen tulisi olla yksinkertainen ja kaikille osapuolille helposti ymmärrettävä. Mallit, joissa opintorahan ja lainan osuudet vaihtelevat opintojen mukaisesti eivät ole sitä. Kun tiedetään, etteivät opiskelijat mielellään ota lainaa, vaan paikkaavat toimeentuloaan pikemminkin työnteolla, ei lainapainotteisuutta pitäisi missään nimessä lisätä nykyisestä. Lainasubventiossa ongelmat ovat samat; opintotukea ei pitäisi etäännyttää sosiaaliturvan luonteesta, mitä se opiskelijalle on mitä suurimmissa määrin.
Yksi yhteinen sekä asumislisän että opintorahan sisältävä opintoraha olisi yksinkertainen, muttei opiskelijan kannalta toimiva. Asumisen tuen tulisi joustaa paikkakunnittain ja asuntotyypeittäin ja vastata todellisia asumiskustannuksia. Yhteinen opintoraha ei mahdollistaisi myöskään asumislisän nostamista kesäaikana ilman tukikuukausien kulumista.
Gradu/DI-työraha voisi motivoida niitä opiskelijoita, joilla on ongelmia opintojen loppuun saattamisessa. Opintojen loppuajan lisäbonus voisi saada jo työelämässä olevat opiskelijat takaisin opintojensa pariin ja valmistumaan. On kuitenkin arveluttavaa, kohdentuuko tälle erityisryhmälle osoitettu lisäraha tällöin tehokkaimmalla tavalla. Kaikkien opiskelijoiden kannalta järkevämpi ja varmempi tapa opintojen tukemiseen on nykyistä suurempi ja joustavampi opintotuki koko opintojen ajan.
Korkeakouluopintojen näkeminen "sijoituksena tulevaisuuteen" ei ole enää epävarmoilla ja jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla perusteltua. Opintotuen pitäisi sallia myös töissäkäynti opintojen ohella, jos se ei kohtuuttomasti viivästä opintoaikoja. Joillakin aloilla työkokemuksen hankkiminen opiskeluaikana on hyvin tärkeää ja myös mahdollista, eikä siitä tulisi rankaista. Olennaista on kuitenkin, ettei opiskelijan tarvitse olla pakotettu käymään töissä tai ottamaan lainaa pärjätäkseen.